Sateisen alkuviikon jälkeen pilvet väistyivät ja aurinko tuli esiin piilostaan juuri sopivasti Kallion Uusien Marttojen villiyrttiretkeä varten! Kokoonnuimme Herttoniemen metroasemalla, josta suuntasimme kohti Herttoniemen vehreitä metsiköitä ja kalliorinteitä, jotka tarjoavat ihanteellisen ympäristön luonnon antimien etsintään. Kohta kesäksi kääntyvä kevät oli täydessä loistossaan, kun hyvin varustautuneina suuntasimme kohti Länsi-Herttoniemen metsäpolkuja.
Herttoniemi valikoitui meillä kohteeksi, sillä siellä luonto on vielä koskematon, eikä lähellä ole haittaavaa liikennettä. Lisäksi tiesimme, että sieltä taatusti löydämme etsimämme: lukemattomia eri villiyrttilajeja!
Varustaudu oikein
Villiyrttejä poimittaessa on hyvä varmistaa, että varusteet ovat kunnossa. Vaikka sää olisi kuinka kesäinen ja kuuma, on hyvä laittaa päälle pitkävartiset housut ja kunnolliset kengät punkkien varalta. Mukaan kannattaa myös varata pusseja tai rasioita yrttien keräilyä varten, ja hanskat, jos aikoo keräillä nokkosia. Yrtit on helpointa katkoa saksilla, mutta terävä veitsikin toki käy.
Retkelle meitä olivat johdattamassa KUMin vakiokasvot ja kantavat voimat Ritva Larsson ja Päivi Elonen, jotka olivat varautuneet retkeen paitsi makoisilla yrttiherkuilla (niistä lisää myöhemmin), sekä opastavalla monisteella, josta kaikille jäi mukava kotiinvieminen. Ohjeita saimme kahdesta hyvästä teoksesta: Raija Kivimetsä: Hulluna hortaan – hyvinvointia ja herkkuja villivihanneksista https://www.raijakivimetsa.fi/kirjat sekä Sinikka Piippo: Villivihannekset.
Vihreän eri sävyjä silmän kantamattomiin
Kun pääsimme Herttoniemen luonnonsuojelualueelle aukesi silmiemme eteen tuttu vihreä matto: kokonainen vuohenputkien meri! Tämä teiden varsilta ja puutarhoista tuttu, monikäyttöinen villiyrtti on yksi helpoimmin tunnistettavista, ja se sopii erinomaisesti esimerkiksi pestoon tai salaattiin. Vuohenputken kanssa saa kuitenkin olla varuillaan, sillä mm. myrkkukatko, myrkkykeiso ja hukanputki muistuttavat sitä, ja ovat vaarallisen myrkyllisiä.
Seuraavan kerran, kun näet voikukkia, älä ajattele niitä rikkaruohoina, vaan hyödyllisinä yrtteinä. Pula-ajan kahvinkorviketta emme sentään niiden juurista alkaneet keitellä, mutta keltaisenaan loistavat voikukat ovat monen muun herkun lähde. Voikukanlehdet ovat ravinteikkaita ja sopivat hyvin vihersmoothieen tai paistettavaksi voissa, nuoria kukkanuppuja voi käyttää kapristen tapaan.
Kallion kupeessa, varjoisammassa kohdassa, kasvaa ketunleipää. Sen kirpeä maku piristää salaattia, mutta ketunleipä toimii myös raikkaana naposteltavana suoraan metsästä. Ketunleivän kolmiomaiset lehdet ja hennot kukat ovat helposti tunnistettavia, ja niitä kasvaa runsaasti sammalten lomassa.
Nokkonen on villivihanneksistamme tunnetuin, se on hyvänmakuinen ja helppo tunnistaa. Tavallisimmin kasvista käytetään nuoret versot ja lehdet, mutta myös sen siemenet sopivat ravinnoksi. Nokkonen on yksi tämän kesään Marttojen keskeisistä teemoista, ja Marttojen sivuilta löytyykin runsaasti hyviä reseptejä ja vinkkejä nokkosten poimintaan. Nokkonen on todellinen ravinnepommi, ja sen poimiminen on vaivan arvoinen, vaikka jopa hanskojen läpi se saattaa pistella. Yksi ehdoton klassikko-nokkosherkku on nokkoskeitto, mutta nokkosta voi käyttää myös vaikkapa lettuihin tai kuivattuna yrttiteeksi.
Haavahoitoa ja teenlehtiä
Villiyrteillä on myös hoitavia ominaisuuksia. Etenkin Ratamo ja sen leveät, pyöreät lehdet ovat tunnettuja parantavista ominaisuuksistaan. Ratamoa voi käyttää haavojen hoitoon, mutta myös sisäisesti esimerkiksi teeksi. Sen maanmyötäiset lehdet ja selkeät lehtisuonet tekevät tunnistamisesta helppoa.
Mustikan varpuja ihastellessa kuulemme, että itse mustikoiden lisäksi myös sen lehdet ovat käyttökelpoisia, niistä voi valmistaa mietoa teetä. Villiyrttien poimiminen on paitsi opettavaista, myös rauhoittavaa ja metsässä oleskelu hyvää vastapainoa kiireiselle kaupunkiarjelle. Mustikkametsän tuoksu ja lintujen laulu luovatkin rauhoittavan tunnelman, joka saa ajan pysähtymään hetkeksi.
Mustikanvarpujen lisäksi teen aineksiksi sopivat myös villiherukan lehdet, jotka tuoksuvat voimakkaasti ja raikkaasti. Villiherukan lehtiä voi käyttää mausteena tai teessä.
Koko retkemme ajan aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta muistuttaen, että kesä on jo käsillä. Lämpimässä säässä luonnossa liikkuminen oli rauhoittavaa ja ihan tunsimme, miten kiireen tunne katosi ja oli suorastaan helpompi hengittää. Meille villiyrttiretki Herttoniemessä ei ollut vain saalisretki, vaan myös matka rauhoittumiseen ja yhteyteen luonnon kanssa.Tätä lämpimästi suosittelemme kaikille, etenkin, jos arjen kiire stressaa. Meille metsä myös tarjosi antimiaan avokätisesti.
Marttojen sivuilta löytyy lisää hyvää tietoa villiyrteistä.
Kerää vastuullisesti ja luontoa kunnioittaen
Vaikka villiyrttien kerääminen on osa jokaisenoikeuksia, siihen liittyy myös rajoituksia ja vastuullisuutta. Villiyrttejä ei saa kerätä alueilla, jotka voivat olla saastuneita, kuten vilkasliikenteisten teiden varsilta, teollisuusalueilta tai paikoista, joissa on käytetty lannoitteita tai torjunta-aineita . Myös kompostien, navettojen ja ulkokäymälöiden läheisyys kannattaa välttää.
Jokaisenoikeudet sallivat ruohovartisten kasvien, kuten vuohenputken ja nokkosen, keräämisen ilman maanomistajan lupaa, kunhan se ei aiheuta haittaa tai vahinkoa. Sen sijaan esimerkiksi kuusenkerkät, pihlajansilmut ja muut puuvartisten kasvien osat eivät kuulu jokamiehenoikeuksiin, ja niiden keräämiseen tarvitaan aina maanomistajan lupa.
Luontoa tulee kunnioittaa: kerää vain sen verran kuin tarvitset, äläkä vahingoita kasvupaikkaa. Hyvä nyrkkisääntö on, että yhdeltä alueelta voi kerätä korkeintaan kolmanneksen kasvustosta, jotta kasvit voivat uusiutua ja muutkin pääsevät nauttimaan luonnon antimista.
Horttapiirasta ja vuohenputkipestoa
Kun olimme päässeet tutustumaan yrtteihin ja naureskellen jakaneet kokemuksiamme ja muistoja mm. lapsuudesta, jolloin pienet haavat hoidettiin ratamolla, istuimme alas nauttimaan Ritvan ja Päivin meille valmistamat eväät. Aineksina tietysti käytettiin villiyrttejä! Vuohenputkipesto maistui patongin päällä, ja horttapiiraan painikkeena nautimme yrttiteetä.
Kun kotiinlähdön aika tuli, saimme vielä Päiviltä kaikki pussukat kuivattua nokkosta kotiin vietäväksi! Retkemme ei enää olisi voinut onnistuneempi olla.