Aamun kaatosade on hiljalleen lakannut ja syysaurinko alkaa pilkistellä pilviverhon takaa lauantaisena lokakuun iltapäivänä, kun kokoonnumme Mellunmäen metroasemalle kohteenamme Mustavuoren luonnonsuojelualue ja erityisesti sen sienimättäät.
Kun kävelemme kohti Mustavuorta paistaa aurinko jo kirkkaalta taivaalta eikä sateesta ole tietoakaan. Ilma ei oikeastaan enää parempi voisi olla, tuuleton ja lämmin. Toivomme, että viime päivien sateet ovat tuoneet esiin myös sienet, etenkin suppilovahverot joita pääasiassa olemme etsimässä.
Mukana on pieni joukko iloisia ja innokkaita Marttoja, osa konkarisienestäjiä, osa lähes ensikertalaisia. Vähemmän kokeneemmat meistä kuuntelevatkin korvat hörössä konkareiden neuvoja. Sienestäessä kaiken A ja O on syötävien sienten tunnistaminen ja sienten oikea käsittely kotona.
Metsässä vallitsee ihana rauha, itäväylän humina tosin välillä löytää tiensä puiden siimekseen. Sammalmättäällä istuessa on helppo unohtaa huolet ja murheet, täyttää keuhkot raittiilla ilmalla ja vain rentoutua nauttimaan kauniista syyspäivästä ja Suomen ihanasta luonnosta. Ja kas, tuossahan piileskelee tatti! Ja kauempana rousku. Hyvä päivä meillä on edessä.
Suppilovahverot ja sienisokeri
Olemme “metsästämässä” pääasiassa suppilovahveroita, jotka ovat sienistä niitä turvallisimpia sillä niitä ei tarvitse ryöpätä eli keittää runsaassa vedessä ennen paistamista tai muuta kokkailua. Suppilovahverot eli suppikset voi heittää suoraan pannulle tai säilöä pakastamalla tai kuivaamalla. Sammalmättäillä kasvavat suppilovahverot ovat siitäkin hyviä poimittavia, että niissä harvoin on ötököitä ja ne ne kasvavat isoissa ryppäissä. Usein kun löytää yhden, löytää monta!
Suppisten lisäksi löydämme mm. tatteja, karvalaukkuja eli karvarouskuja ja muitakin rouskuja. Siellä täällä näkyy muutama hassu haperokin, mutta niiden aika alkaa olla jo vähän ohi. Suppilovahverokausi sen sijaan on vasta alullaan ja vaikka niitä kyllä löytyy, on osa vielä niin pieniä että jätämme ne metsään kasvamaan. Suppiksia voi huoleti poimia niin kauan kuin niitä metsästä löytyy, vielä pikkupakkasillakin, joten annetaan seuraavien poimijoiden löytää loput.
Suppilovahverot ovat siitäkin hyviä, että niissä, samoin kuin rouskuissa ja mustatorvisienissä on verrattain vähän sienisokeria. Suurin osa meistä ei ollut sienisokerista koskaan kuullutkaan, mutta opimme, että sienet varastoivat itseensä energiaa sienisokerina eli trehaloosina. Jos sieniaterian jälkeen saa usein vatsavaivoja, voi syy siihen olla trehaloosi-intoleranssiksi, eli laktoosi-intoleranssin kaltainen tila, jonka maidon sijaan aiheuttaa sienisokeri.
Rehevä lehto ja juoksuhaudat
Itä-Helsinki kätkee uumeniinsa ainutlaatuisen luontokohteen, joka ei kaikille välttämättä ole tuttu. Vuosaaren ja Mellunmäen välistä löytyy aina Sipooseen asti ulottuva Mustavuoren ulkoilu- ja suojelualue, pääkaupunkiseudun arvokkain rehevä lehto. Ja näin syksyllä se on myös sienenpoimijan aarreaitta.
Mustavuori tunnetaan valtakunnallisestikin arvokkaana rakennetun ympäristön kohteena, vaikkei siellä varsinaista asutusta olekaan. Sen metsät kätkevät sisälleen 1. maailmansodan aikaisia juoksuhautoja ja 1700-luvulta peräisin olevan kalkkilouhosalueen, joka louhostoiminnan päätyttyä on täyttynyt vedellä ja muodostunut lammeksi. 2000-luvun alkupuolelle asti juoksuhaudoissa oli metsien miesten majakylä. Juoksuhautoja ja luolia voi alueelta edelleenkin helposti löytää.
Me Kallion Uudet Martat olemme tehneet perinteisen sieniretken Mustavuoreen jo useampana vuonna peräkkäin, ja epäilemättä suuntaamme tänne myös ensi vuonna! Kun jokaisella on pieni saalis sieniä ja eväät on syöty lähdemme kävelemään takaisin kohti Mellunmäen metroasemaa ja suunnittelemme jo, mitä kaikkea poimimistamme sienistä valmistamme. Keittoa, piirakkaa ja suolasieniä ainakin. Syksyä ja sienikautta on edessä vielä hyvin, joten sinäkin ehdit poimimaan omat sieniherkkusi talteen.
Kaipaatko vinkkejä sienten säilöntään tai makoisia reseptejä? Klikkaa Marttojen sivuille:
