Kukaan meistä ei aiemmin ollut käynyt Koko-teatterissa aiemmin, kun kokoonnuimme entisiin Svenska Gårdenin tiloihin lokakuisena perjantai-iltana. KUMin ja Hyvien Marttojen teatteri-iltaan oli uskaltautunut vajaa 10 kulttuurinnälkäistä Marttaa, alkamassa oli Tyttö maissipellossa-esitys, joka ennakkoon oli lehdistössä saanut erinomaisen vastaanoton.
Hämeentiellä sijaitseva Koko-teatteri on vuonna 1997 perustettu vapaa teatteriryhmä, jonka tämän syksyn pääteos Tyttö maissipellossa on. Jenni Stammeierin samannimiseen kirjaan perustuva teos kertoo jännittävän tarinan vuonna 1913 kadonneesta Anna Jokisesta, jonka kohtaloa esityksen kuluessa yritetään selvittää. Miksi Anna ei koskaan palannut palveluspaikkaansa? Missä hän vietti peräti 17 päivää? Keitä olivat mystiset miehet Annan elämässä vai oliko heitä?
Jopa 150 000 suomalaisnaista piikomassa Amerikassa
Musiikkia ja draamaa yhdistävä esitys johdattaa katsojat kolmen naisnäyttelijän voimin lukemattomien suomalaisnaisten kohtaloihin – Amerikan ihmemaan todellisuus ei piikomaan lähteneille suomalaisnaisille aina ollutkaan se unelma, jollaisena se kotona näyttäytyi. Silti vuosisadan vaihteessa jopa 150 000 suomalaisnaista löysi tiensä palvelustyöhön Yhdysvaltoihin ja Kanadaan.
Työstä oli Suomessa huutava pula, eikä naisia täällä oltu totuttu näkemään palkkatöissä. Piikoina Suomessa työskentelevät eivät aina saaneet palkkaa tai vapaapäiviä, kun taas Rapakon takana oli mahdollista ansaita omaa rahaa ja saada sellaista vapautta ja itsemääräämisoikeutta, josta kotimaassa sai vain haaveilla. Silti todellisuus usein oli naisille karu. Useimmat palveluksessa olevat suomalaiset eivät osanneet englantia eivätkä he tunteneet kohdemaassa välttämättä ketään, mutta he tapasivat sentään toisiaan suomalaisten järjestämissä iltamissa.
Rankasta aiheestaan huolimatta Koko-teatterin esitys löytää huumoria ja toivoakin. Esitys vedetään kolmen naisen (Pinja Flink, Cécile Orblin, Anu Palevaara) voimin, jotka ovat lähes koko ajan näyttämöllä tanssien, laulaen, soittaen ja näytellen kaikin voimin. Esityksen feministinen sanoma ei varmasti jää kenellekään epäselväksi, yhteydet nykypäivään ovat ilmeisiä.
Esityksen jälkeen jäämme hetkeksi keskustelemaan näkemästämme. Kaikki tuntuvat olevan yhtä mieltä siitä, että näyttelijät ovat tehneet huikean suorituksen! Esitystä on hyvä hetki sulatella ja pohtia kotimatkalla. Ensi vuonna ehkä voidaan tehdä uusi retki, nyt moni halukas joutui aikataulupaineiden takia pois.
Näin kriitikot esitystä arvioivat
Hufvudstadsbladetin kriitikolla ”Iho meni kananlihalle”. HBL kirjoittaa: ”Kohtaukset, jotka voisivat olla rankkoja, muuttuvat kuitenkin yllättävän hauskoiksi ja anarkistisiksi esityksen feministisen ja rouhean huumorin ansiosta. KokoTeatterin näyttämöllä monimutkaiset yhteiskunnalliset kysymykset esitetään energisesti, vivahteikkaasti ja koskettavasti.”
”Ohjaaja Anna Veijalainen rakentaa kohtauksia melkein tyhjästä – mitä tulee rekvisiittaan ja lavastukseen. Sen sijaan hänellä on käytössään vahva näyttelijäkolmikko. Pinja Flink, Cécile Orblin ja Anu Palevaara ovat saumattomia, äärimmäisen hauskoja ja karismaattisia.”
Helsingin Sanomat puolestaan pitää tositarinaa suomalaistytön kohtalosta järkyttävän ajankohtaisena.
”Näyttelijät heittäytyvät mysteerin imuun kuin pyörremyrskyyn, vastauksia etsien. Pelkistetty näyttämöllepano korostaa naisten tarinoita, joihin Veijalainen on punonut teosta ryhdistävänä alalankana muun muassa nykypäivän aborttikieltojen aiheuttamia traagisia naiskohtaloita.”
”Veijalainen jatkaa vahvaa yhteiskunnallista ja feminististä ohjelmistolinjaansa. Läpileikkaus näyttää, että kovin kauas ei epäkohdista olla runsaassa sadassa vuodessa päästy.”
