Ilma on lähes helteinen syyskuun ensimmäisenä tiistaina kun kokoonnumme jälleen Kallion D-asemalla. Kesä on kerrankin jatkunut pitkälle syksyyn ja kenties auringonpaiste ja lämpö, kenties vain se, että saadaan taas Marttojen kesken puuhata jotain kivaa yhdessä, luo oikein erityisen positiivisen ja hyvän fiiliksen. Nauru raikaa ja iloinen puheensorina täyttää huoneen kun kaivelemme pulikat ja kaulimet kasseista ja repuista.
Tänään ollaan kokoonnuttu leipomaan yhdessä karjalanpiirakoita ja rönttösiä. Ihan alkuun herää keskustelua siitä, mistä karjalanpiirakat oikeastaan ovat kotoisin ja miten ne ovat löytäneet tiensä suomalaisten suuhun ja sydämiin, joten ehkä pieni historiakatsaus tässäkin on paikallaan.
Melko helppoa on päätellä, että karjalanpiirakat ovat kotoisin Karjalasta. Toisen maailmansodan jälkeen karjalaiset evakot toivat tullessaan erilaisia uuniruokia, mutta ehdottomasti tunnetuin Karjalan perintö ovat karjalanpiirakat. Ne levisivät melko nopeasti koko Suomeen, Karjalanpiirakoiksi näitä soikeita uunipiirakoita alettiinkin kutsua vasta kun ne olivat yleistyneet koko maassa., Karjalassa ne ehkä ymmärrettävästikin tunnettiin vain piirakoina tai piiraina.
Käy lukemassa lisää karjalanpiirakan historiasta ja siitä, miten siitä tuli EU:n Aito perinteinen tuote vuonna 2003.
“Mikä tää on tää rönttönen?”
Piirakoista on olemassa monia eri versioita, on eri täytteitä ja eri muotoja. Meille täällä etelässä tunnetuimmat versiot lienevät riisipiirakka ja perunapiirakka, joita näkee niin pakastealtaassa kuin paistopisteilläkin.
Tänään keskityttiin siihen karjalanpiirakan tutuimpaan, moderniin versioon, eli riisitäytteiseen piirakkaan, sekä sen kainuulaiseen sisarukseen rönttöseen. Riisipiirakat olivat kaikille Martoille tuttuja ja moni oli niitä jopa tehnyt, rönttöset sen sijaan taisivat olla meille kaikille uusi tuttavuus!
Mikäs se rönttönen siis on? Meidän karjalanpiirakkaopastaja Sonja kertoi, että rönttönen on makea, jälkiruokamainenkin piiras ja siinä se eroaakin karjalanpiirakasta, jota ei juuri makeaksi voi sanoa. Rönttönen valmistuu perunasta ja puolukkasurvoksesta ja piirakan makeus syntyy, kun täyte imelletään jauhoilla. (Klikkaa tästä rönttösten reseptiin) Jos rönttöstaikinaa maistaa raakana, se ei maistu juuri makealle eikä perunalle, mutta vienon puolukanmaun siitä kyllä tunnistaa. Molemmat koemaistajamme totesivat että rönttönen on parempaa paistettuna!
Karjalanpiirakat ja rönttöset voi tehdä samasta taikinasta ja molempiin voi lisätä hitusen vehnäjauhoja tai taikinanjuurta käsittelyn helpottamiseksi, kuten tässä Marttojen reseptissä on tehty. Meillä oli kuitenkin karjalanpiirakoille tänään täysrukiinen taikina, joka on kenties se perinteisin resepti. Rönttösissä meilläkin oli myös vähän vehnäjauhoja, sillä rönttösten täyte on sen verran juoksevaa, että sitkeämpi taikina tekee leipomisesta helpompaa.
”Ei sitten nypitä!”
Niillä, jotka olivat ensi kertaa karjalanpiirakoita leipomassa, saattoi olla ennakkokäsitys siitä, että karjalanpiirakoiden leipominen on jotenkin vaikeaa. Kenties tarinat rypyttämisestä ovat turhaan pelotelleet meitä arempia Marttoja, sillä karjalanpiirakan valmistaminen osoittautui sekä hauskaksi että helpoksi!
Karjalanpiirakoiden valmistamisessa kannattaa muistaa pari niksiä:
- Tee riisipuurotäyte valmiiksi hyvissä ajoin, jotta se ehtii jäähtyä. Voit hyvin keittää puuron jo edellispäivänä.
- Piirastaikina syntyy hetkessä, eikä sen tarvitse seistä tai tekeytyä. Toisaalta se myös säilyy hyvin muovikelmussa, joten senkin voi tehdä etukäteen.
- Karjalanpiirakoiden tai rönttösten tekeminen on hauskaa porukalla! Kutsu siis kaverit mukaan leipomaan tai ottakaa perheen kanssa leipomistalkoot. Silloin voitte tehdä pienen ketjun, jossa yksi kaulitsee pohjat kun toinen täyttää ja rypyttää. Muistakaa välillä vaihtaa vuoroja!
- Karjalanpiirakkapohjan pyöreä muoto syntyy helpommin pulikalla. Tällöin taikinasta tehdään pitkä pötkylä, josta otetaan pieniä pyöreitä paloja, jotka sitten pulikalla kaulitaan mahdollisimman ohuiksi.
- Jos käytössä on kaulin, on suositeltavaa kaulita iso levy, josta mukilla tai lasilla leikataan pyöreitä levyjä, kuten piparitaikinasta muoteilla. Valmiiksi pyöreän muodon säilyttäminen on kaulimella helpompaa kuin sen kauliminen taikinaköntistä. Kannustamme kuitenkin rohkeasti kokeilemaan mikä itselle toimii parhaiten!
- Jos haluat kaulita kerralla kaikki pohjat, säilyvät ne hyvin päällekkäin, kun väliin laittaa riittävästi jauhoja. Suojaa piirakkapohjakeko lautasella tai kulholla etteivät ne kuivu.
- Rönttösistä tehdään pyöreämpiä kuin karjalanpiirakoista, joten pohja käännellään koko matkalta samalla tavalla, eikä tavoitella soikeaa muotoa. Muuten tekniikka on täysin sama.
- Raa’at piirakat voi pakastaa ja paistaa myöhemmin, ihan samaan tapaan kuin kaupan pakastepiirakat.
Karjalanpiirakkapoliisi ei tule ovelle kolkuttelemaan, jos piirakan muoto ei ole täydellinen, pääasia että leipominen on hauskaa ja lopputulos on maukas muodosta riippumatta. Perinteinen soikea muoto syntyy, kun pyöreän piirakan reunat taitetaan sivuilta keskelle ja niihin painetaan sormilla pieniä vakoja. Niitä siis ei nypitä, vaan ne painetaan. Lopuksi piirakan pään voi taittaa myös kohti keskikohtaa.
KUMin piirakkapajassa syntyi jos jonkinmuotoista piirakkaa, yhtä monta muotoa kuin oli leipojaa! Vartin paistamisen jälkeen voilla sivellyt piirakat katosivat makoisiin suihin ja moni vannoi tekevänsä niitä myös kotona.
Uusi tuttavuutemme rönttönen jakoi mielipiteitä enemmän, osalle nekin maistuivat, toiset totesivat tämän kokeilun jäävän viimeiseksi. Kahvipöydän pullankorvike rönttönen ei ehkä ole, sen makeus ei ole samaa luokkaa leivonnaisten kanssa, mutta etenkin jos pitää puolukoista tai puolukkapuurosta kannattaa testata myös tämä perinneherkku!
