Näyttävien ja käytännöllisten neuletöiden ei tarvitse vaatia ammattilaisen taitoja. Rennolla asenteella neulova Kallion uusi martta Sanna-Maria Paloahde tietää, että inspiraatio pysyy yllä taidoista riippumatta, kun etsii sopivat ohjeet ja on itselleen armollinen.
– Somessa neulesisältöjä selaillessa voi herätä epäilyksiä, riittävätkö omat taidot vastaaviin luomuksiin vielä vuosienkaan päästä. Neulonnassa ei tarvitse kuitenkaan tavoitella samaa kuin muut, vaan sitä voi tehdä omilla ehdoillaan, Sanna-Maria pohtii.
Kädentaitomarttoihin ja Kallion Uusiin Marttoihin kuuluva Sanna-Maria osasi neuloa aiemmin kuin oppi lukemaan. Ensimmäiset työt olivat yksinkertaisia kokeiluja, jotka vahvistivat uskoa omiin taitoihin.
– Mummulla oli iso vaikutus siihen, että innostuin. Hänen ideavarantonsa oli ehtymätön, ja hän rohkaisi käyttämään luovuutta sen sijaan että seuraisi ohjeita otsa rypyssä.
Neulonta on Sanna-Marialle säännöllinen osa arkea. Viimeksi puikoilta valmistui kietaisuneuletakki äidille, ja parhaillaan tekeillä on pitsineulehuivi anopille.
Harrastus on pysynyt arjessa mukana vuodesta toiseen siksi, että Sanna-Maria on tehnyt siitä rohkeasti omannäköistään. Hänen periaatteensa onkin tehdä vain töitä, joita on mukavaa työstää ja joilla on valmiin työn käyttäjälle merkitystä. Silloin vaivannäkö ei osoittaudu turhaksi.
– Esimerkiksi nyt trendikkäät muhkupipot eivät istu omaan esteettiseen silmääni, ja sinänsä käytännölliset ranteenlämmittimet jäisivät minulla käyttämättä.
Toisaalta hän päätyi vaihtamaan pitsihuivin ohjeen simppelimpään aloitettuaan työn seitsemän kertaa.
– Jatkuva silmukoiden laskeminen kävi hermoilleni.
Tee oman arjen ehdoilla
Vaikka lopputuloksen pitää olla mielekäs, Sanna-Maria haluaa nauttia myös itse neulomisesta. Neulonta onkin hänelle eräänlainen oheistoiminto, joka auttaa keskittymään ja rentoutumaan.
– Parasta, mitä tiedän, on katsoa Hercule Poirot’ta ja neuloa siinä sivussa.
Aloittaa voi töistä, joita pystyy tekemään muun arjen lomassa ja joille ei tarvitse raivata erikseen aikaa. Siksi kannattaa valita ohje, joka on riittävän yksinkertainen. Jatkuvaa laskemista vaativa ohut kuvioneule saattaa jäädä herkemmin kesken kuin pyöröpuikoilla neulottava muhkea tuubihuivi.
Epäonnistumisiakaan ei kannata pelätä: ne kuuluvat harrastukseen.
– Valitsin kerran norjankielisen villapaitaohjeen ja ajattelin handlaavani sen kouluruotsilla. Jätin vieläpä mallitilkun välistä ja tohotin menemään samalla kun katsoin Sherlock Holmesia punaviinilasin äärellä. Lopputuloksena oli reikien sijaan solmuja. Purkamiseksi meni.
Sanna-Marian vinkit neulontakärpäsen puraisemalle
- Varmoja ja hyviä ohjeita löytyy lankavalmistajilta, esimerkiksi Novitalta.
- Valitse lanka tarkoituksen mukaan: sukkiin lanka, joissa on villan seassa hieman tekokuitua, ja tuubihuiviin itseä miellyttävä villalanka. ”Lankakaupat ovat kuin karkkikauppoja, ja halutessaan lankoihin saa menemään rahat ja järjen. Kysy apua myyjältä, niin pysyt budjetissa.”
- Suorittaa ei kannata, mutta vaihda ohjetta rohkeasti, jos flow uhkaa katketa.
- Suhtaudu myös virheisiin rennosti. ”Oma periaatteeni on se, että annan virheen olla, jos se ei satu silmään. Opin mummultani, että virheitä voi myös maisemoida. Jos vaikkapa resori jää lyhyeksi, työtä voi jatkaa toisesta päästä. Kukaan ei tiedä, millainen työn olisi pitänyt alkujaan olla.”
- Vaikka some on täynnä näyttäviä neulekuvia, omia töitään ei tarvitse esitellä kenellekään, jos ei halua. ”Harrastamisessa on kyse lopulta ihan muusta kuin harrastuksen esittelystä.”