Vaikka jäsenkirjeessä kuinka oli maalaliltu kuvaa helteisestä elokuun illasta, jossa aurinko lämmittää Kallion kalliot, iski todellisuus välimerellisen piknikin osallistujia kasvoille, ihan kirjaimellisestikin, valtavan kaatosateen muodossa.
Olimme varautuneet viltein ja piknkik-korein, sekä tietysti runsain eväin suuntaamaan kohti jotain Kallion kivaa puistikkoa nauttimaan välimerellisestä piknikistä, mutta lopulta päädyimme levittämään viltit D-aseman lattialle ja nauttimaan piknkik-herkut lattialla. Puistomaisen tunnelman luomiseksi sisustimme viltin sopivalla viherkasvilla, D-asemalta onneksi kasveja löytyy!

Mikä ihmeen orzo?
Onnistuneen piknkin salaisuus on tietenkin herkullinen ja tilaisuuteen sopiva retkieväs. Tällä kertaa mukana ei ollut voipaperiin käärittyjä voileipiä, vaan teemaksi oli valittu Välimeri, ja ruokalistalle valikoitui Valion sivuilta löytynyt Välimeren Orzo-pastasalaatti.
Orzo tuntuu viime aikoina olleen paljon esillä eri kanavissa, se on kenties nyt vihdoin löytänyt tiensä isommin myös Suomeen. Jos orzo ei ole vielä tuttu, kannattaa ehdottomasti tutustua!









Orzo on etenkin italialaisessa ja kreikkalaisessa keittiössä käytetty, vehnäpohjainen pasta. Se tunnetaan italiassa myös nimellä risoni, Kreikassa sitä kutsutaan kritarakiksi. Vaikka orzo on pasta, se muistuttaa muodoltaan pikemminkin riisiä. Orzo on kiva lisä salaateissa, keitoissa ja pataruoissa, siitä voi myös valmistaa herkullisen risoton.
Meillä orzo oli yksi salaatin ainesosista, sen avulla salaatista tuli hieman ruokaisampi ja täyttävämpi. Salaatin kanssa Thomas oli leiponut foccacciaa ja palan painikkeeksi ihanan raikasta mansikkajuomaa. Vaikka sää ei suosinut, ei se tunnelmaa lannistanut lainkaan, etenkään, kun ruoka oli näin hyvää.
“Syödäänkö me viiteen pekkaan kokonainen kakku?”
Kenties KUMilaiset ovat vielä kesälomilla, ehkä epävakaa sää vaikutti siihen, että osallistujia tällä kertaa oli vain 5, mutta se ei silti estänyt meitä leipomasta jälkiruoaksi italialaistyylistä sitruunakakkua, joka osoittautui niin maukkaaksi, että se sitten katosikin kokonaan herkuttelijoiden suihin.

Tämä kakku on todella helppo ja nopea tehdä, se on myös vegaaninen, eli sen valmistamiseen ei tarvita lainkaan kananmunia. Me lisäsimme kokonaisen sitruunan kuoret ja mehun, vaikka ohjeessa sanottiin puolikkaan sitruunan mehun riittävän. Sitruunaa olisi voinut olla jopa enemmän, jos haluaa kakun olevan oikein erityisen sitruunainen.
Tätä reseptiä voi käyttää kakkupohjiin, kakun voi syödä marjojen ja vaikkapa vaniljakastikkeen tai -vaahdon kanssa, tai se maistuu ihan sellaisenaan, kuten meille. Ohjeen mukaan se on jopa parempi seistyään yön yli, mutta kakku oli todella hyvää myös uunilämpimänä ihan sellaisenaan.
KUMin syyskausi on nyt siis käynnistetty, innolla odotamme jo seuraavia tapaamisia ja syksyn hauskaa ohjelmaa. Mutta ihan eniten olimme kaikki innoissamme siitä, että pääsimme ja pääsemme näkemään taas toisiamme ja vaihtamaan kuulumisia. Ihana syksy on meillä edessä.