Sadon kasvattamisen ei tarvitse automaattisesti tarkoittaa ison volyymin tavoitteita tai vuosien valmistautumista. Kaksi kaupunkiviljelyyn hurahtanutta Kallion uutta marttaa tietää, että viljellä voi sellaisella tavalla ja intensiteetillä kuin itselle sopii.
– Rakastan luontoa, ja saan kasvun seuraamisesta hurjasti iloa. Viljelysten parissa puuhastelu tarjoaa täydellistä vastapainoa tietotyöläisen hektiseen arkeen, kertoo parvekeviljelijä Thomas Hakala.
10 vuotta hyötykasveja parvekkeellaan viljellyt Thomas ei ole oikeastaan koskaan tavoitellut isoa satoa vaan ennen kaikkea hyvää fiilistä. On eri asia napsia yrtit ruokaan parvekeruukusta kuin jääkaapista, vaikka kyseessä olisi sama kaupan yrttiruukku.
– Ajattelen, että pienikin sato on kaiken vaivan arvoinen. Jokainen etätyöpäivän lounas, jonka kyljessä on muutama itse kasvatettu kirsikkatomaatti, tuntuu kuin pieneltä sadonkorjuujuhlalta.
Thomaksella on parvekeviljelyyn kaksi periaatetta: ”kokeilemalla oppii” ja ”the strong will survive”. Satoa voi saada, vaikka ei olisi uppoutunut viljelyoppaisiin ja selvittänyt, mitkä kasvit viihtyvät toistensa seurassa tai millaisessa maaperässä eri lajikkeet viihtyvät.
Hifistellä voi, jos jaksaa ja ehtii, mutta harrastusta ei tarvitse hylätä ajan tai energian puutteessakaan.
– Viime keväänä näin enemmän vaivaa, ja rakensin esimerkiksi pienen kasvihuoneen ikkunalaudalle. Nyt olen lähinnä ripotellut siemeniä multaan sekä istuttanut laatikkoon muutaman kaupan salaattiruukun. Luotan kohtaloon ja seurailen, mitä mullasta nousee. Ja jos satoa ei tulekaan, en koe menettäneeni mitään: olen saanut nauttia kylvämisestä ja työntää sormet multaan.
Palsta voi olla rentoutumispaikka
Länsi-Pasilassa palstaa hoitava Veera Ilvonen aloittelee 11. viljelyvuottaan. Hän on huomannut vuosien aikana, että kasvimaa muovautuu mutkattomasti eri elämäntilanteisiin. Jos viljelykärpänen puraisee, vaikka koko kesän voi viettää kuopsutellen, mutta muitakin vaihtoehtoja on.
– Ensimmäisinä vuosina viljely lipsahti välillä suorittamisen puolelle, kun pyrin tehokkuuteen ja tavoittelin isoja satoja. Sittemmin palstasta on tullut yhtä lailla tärkeä rentoutumispaikka, jossa voi grillailla ja viettää aikaa luonnossa. Satoa tulee kyllä, vaikka jokaista rikkaruohoa ei kitkisi pikkutarkasti.
Nykyään Veera suosii palstallaan monivuotisia kasveja, kuten marjapensaita, raparperia ja mansikoita sekä perennoja ja koristekasveja. Ne pysyvät tyytyväisinä, vaikka kasteluväli silloin tällöin venähtäisikin. Kukat antavat myös silmäniloa sekä auttavat samalla pölyttäjiä ja ylläpitävät ekosysteemiä kaupungissa.
– On ollut kiva kokeilla myös uusia erikoisempia kasveja. Viimeisin kokeiluni ovat teeyrtit. Ylipäätään olen huomannut juuresten ja vihannesten viljelyn vähentyneen palstoilla – niitä saa kaupasta ja Reko-ruokaringeistä nykyään luomunakin helposti ja edullisesti.
Palsta on Veeralle kuin oma pala maaseutua. Siellä luonnon monimuotoisuus on silmien edessä toisin kuin kantakaupunkilaisen kerrostalokodin pihalla, jonne tosin on myös viime vuosina saatu hänen aloitteestaan viljelylaatikoita.
– Viljelyn haltuunotto vaatii aina oman aikansa ja opettelunsa. Vasta kokemuksesta yleensä oppii, millaiset kasvit viihtyvät oman palstan maaperässä ja liikkuuko alueella vaikkapa eläimiä, jotka syövät sadon parhaimpiin suihin. Heikommat satovuodetkaan eivät kuitenkaan haittaa, kun palstasta ottaa kaiken irti myös ilon ja nautinnon näkökulmasta.
Näin alkuun
Kaupungin palstat ja parvekelaatikot tarjoavat loistavan mahdollisuuden kokeilla viljelyä pienessä mittakaavassa ilman että viljelypipon tarvitsee antaa kiristää. Yksinkertaisimmillaan harrastuksen saa haltuun tyrkkäämällä sipulinkannan tai kaupan salaattiruukun multaan. Lue Thomaksen vinkit parvekeviljelyyn ja Veeran tärpit palstaviljelyyn!
Veeran vinkit palstaviljelyyn
Työkaluja ei tarvitse omistaa itse. Kuokalla ja lapiolla pääsee hyvin alkuun, sillä palstayhdistyksillä on usein yhteiskäytössä haravoita, kottikärryjä ja muuta tarpeellista.
Erikoisempia siemeniä saa mm. Hyötykasviyhdistyksen puodista Töölöstä. Kantakaupungissa järjestetään usein myös viljelytapahtumia, joissa myydään vaikka ja mitä. Itse ostin perennapenkkini perennat Pasilan Konepajalla järjestetystä tapahtumasta muutama vuosi sitten.
Helsingissä palstojen maaperä on savista, ja lisämulta saattaa olla tarpeen. Sitä ei tarvitse kantaa välttämättä itse pyörän tarakalla tai julkisissa. Tarkista, tekeekö palstayhdistys yhteisiä multatilauksia, tai ehdota sellaista.
Citykaneille ja peuroille maistuvat kasvit voi suojata harsoilla, ja moni myös aitaa palstansa. Itse olen joskus käyttänyt luonnonmukaista karkoteraetta palstan ympärillä, ja se on auttanut.
Palstoille saa viedä ulkokalusteita oleskelua varten, mutta erilaiset rakennelmat ovat yleensä kiellettyjä. Tarkista siis palstayhdistyksen säännöt ja varmista, että palstaviljely sopii haaveisiisi.
Ilmoittaudu jonoon hyvissä ajoin, koska palstat ovat nykyään suosittuja ja jonot saattavat olla usean vuoden mittaisia. Alueilla on kuitenkin eroja, ja jos jaat palstan jonkun kanssa, voitte jonottaa eri alueille.
Thomaksen tärpit parveke- ja ikkunalautaviljelyyn
Kaikkea ei tarvitse kasvattaa siemenestä. Helpoiten pääset alkuun istuttamalla kaupan salaattiruukun multaan.
Hyödynnä myös nuupahtaneet yrttiruukut ja kasvisten kannat, jotka muuten päätyisivät biojätteeseen. Esimerkiksi sipulien ja purjojen kannoista saa maukkaita versoja. Kannat voi idättää jopa tavallisessa vesilasissa.
Parvekeviljely ei vaadi laseja, vaan valo ratkaisee. Seuraile, mihin aikaan valo paistaa omalle parvekkeellesi, ja sijoittele kasvit sen mukaan. Kokemus opettaa kyllä, mikä on paras kohta haluamillesi viljelyksille.
