Helmikuisena tiistaina kipusimme kerros kerrokselta yhä ylemmäs Aleksis Kiven koulun kivisiä portaista. Määränpäänä häämötti ylimmän kerroksen kotitalous- eli köksänluokka, kuten moni meistä sitä yhä kutsuu. Olimme ensimmäistä kertaa varanneet tapahtumaamme ulkopuolisen tilan, jossa kaikki mahtuisivat kunnolla leipomaan ja kokkaamaan yhdessä. Ja kannattihan se! Paikalle saapui poikkeuksellisen runsas joukko innokkaita KUMilaisia.
Osallistujamäärää selitti varmasti myös illan aihe, monelle vielä uusi tuttavuus: seitan.
Mikä ihmeen seitan?
Seitanin saloihin meitä johdatti Mari Koistinen, jolle tämä vehnäproteiinista valmistettava kasvisruoka on tuttu jo vuosien takaa. Mari on kirjoittanut useita kirjoja, joista osa käsittelee eettistä ja kasvipohjaista ruokaa – saimme siis oppia todelliselta asiantuntijalta.
Moni meistä oli jo maistanut seitania, ja muutama oli kokeillut sen valmistamistakin. Mukana oli kuitenkin myös ensikertalaisia, joille koko käsite oli uusi. Illan aikana selvisi, että seitan valmistetaan gluteenijauhosta, eikä sitä siksi voi tehdä gluteenittomana. Gluteenia voi toki “pestä” esiin tavallisista vehnäjauhoista, mutta se on työläs prosessi, valmiilla gluteenijauholla pääsee helpommalla.
Seitan on proteiinipitoinen vaihtoehto, ja rakenteeltaan se voi muistuttaa lihaa – erityisesti, jos taikinaa vaivaa kunnolla. Vaivaamisella onkin iso merkitys lopputulokseen: mitä enemmän työstää, sitä napakampi ja “lihamaisempi” rakenne syntyy. Moni meistä sai huomata tämän käytännössä! Meillä oli tällä kertaa työn alla ns. pikaseitan, joka ei vaadi ihan yhtä paljon vaivaamista kuin joissain muissa resepteissä.
Mausteilla makua
Gluteenijauho itsessään ei juuri maistu miltään, joten maustaminen on seitanin valmistuksessa kaiken a ja o. Mari kertoi, ettei hän yleensä lisää suolaa lainkaan, vaan rakentaa maun muilla mausteilla. Monissa resepteissä suolaa käytetään runsaasti, mutta sen voi korvata luovalla maustamisella.
Seitania voi höyryttää, keittää, paistaa tai marinoida, ja siitä voi tehdä paljon muutakin kuin pihvejä. Seitanista syntyy esimerkiksi joulukinkku, pääsiäispaisti, suikaleita kastikkeisiin tai ihan leikkeleitä leivän päälle. Illan resepti oli aloittelijaystävällinen versio, jossa kastikkeessa oli reilusti ketsuppia tuomassa makua ja mehevyyttä.
Netistä löytyy seitanista runsaasti vinkkejä ja variaatioita, ja esimerkiksi veden voi korvata tomaattimurskalla. Seitan säilyy jääkaapissa noin 5–7 päivää ja sitä voi myös pakastaa. Kotitekoinen seitan tulee lisäksi huomattavasti edullisemmaksi kuin kaupan valmiit tuotteet: kilohinta jää helposti alle kympin.
Neljä ryhmää, neljä tyyliä
Illan aikana jakauduimme neljään ryhmään ja ryhdyimme hommiin. Taikinaa vaivattiin urakalla – siinä todella sai käyttää käsivoimia! Pihveistä tuli tekijöidensä näköisiä: toiset kauniin pyöreitä ja tasaisia, toiset rustiikkisempia ja reilumman muotoisia.
Kokeneemmat setian-konkarit jakoivat auliisti muille neuvojaan ja kokemuksiaan:
“Helppoa, kun sen oppii.”
“Maustaminen on kyllä suuri haaste.”
“Minä sain aikaiseksi kivikovan ja sitkeän!”
Seitanin kohdalla rakenne ja maustaminen jakavat mielipiteitä, ja perheissäkin voidaan tykätä erilaisista koostumuksista. Oman seitan-iltamme perusteella osalla seitan menee ehdottomasti jatkoon, osalla ehkä vielä vaatii hienosäätöä – tai uuden mahdollisuuden.
“Tosi hyvää!”
Parinkymmenen minuutin paistamisen jälkeen höyryävät pihvit siirtyivät uunista lautasille Valmiit pihvit nautimme riisin ja raikkaan kuskus-salaatin kera. Jälkiruoaksi herkuttelimme puolukkaisella jälkkärillä, joka sai kiitosta sekin. Puolukkamousse oli täysin vegaaninen, kuten koko illan menu, mutta sen voi halutessaan myös helposti toteuttaa ei-vegaanisena.
Tunnelma köksänluokassa oli lämmin ja vapautunut, kuten odottaa sopii. Itse tila toimi hyvin, ja hyvälaatuiset koneet ja välineet, kuten induktioliedet, tekivät kokemuksesta jopa odotettua paremman. Ehkä meillä mielessä oli oman lapsuuden koulujemme vähän nuhraantuneemmat tilat? Oli hauskaa kokoontua uuteen paikkaan, kokeilla jotain monelle uutta ja ennen kaikkea tehdä yhdessä. Kaikki pääsivät osallistumaan, oppimaan ja maistamaan.
Helmikuinen tiistai-ilta muistutti taas, miksi yhdessä tekeminen on niin antoisaa – vaikka välillä taikina olisikin vähän sitkeää.